• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.
POP UP -MYYMÄLÄ KOKO KESÄN TÖÖLÖSSÄ, HELSINGISSÄ. ESILLÄ KOKO MALLISTO. OSOITE: HIETANIEMENKATU 10. LUE TÄÄLTÄ LISÄÄ.

Viikko 26 luurista

Kuvat 1 & 4 Alppiruusupuisto on meiltä kävelymatkan päässä ja päädymmekin usein sinne iltalenkin varrella. Aikaisin kesällä kun suopursut olivat loistossaan ja rikkakasvit eivät olleet vielä levinneet niin hurjasti, oli puisto kyllä upeimmillaan. Myöskin viime viikolla heti sateen jälkeen oli siellä kyllä kaunista. Nyt tulee vielä käytyä tsekkailemassa puiston meininkiä entistä tiheämmin, koska olen kaavaillut osan hääpotreiteista otettavan täällä. Puisto on kävelty varmasti joka suunnasta ristiin rastiin ja mieluissat paikat on bongailtu ja painettu tarkasti mieliin. Vatsanpohjassa kihelmöi ja on aika jännittävää kulkea lähipuistoja ympäriinsä ja miettiä miltä me, rakastuneet, näyttäisimme siinä. Toivon hääpäivälle mahdollisimman vähän kukintoja ja erityisen paljon tuollaista vihreää “sademetsäviboja”. Olenkin ahkerasti googletellut puistossa kasvavia lajikkeita ja niiden kukinta-aikoja.

Kuva 2 Parveketaiteilijan meno sen kuin kovenee. Uutta mallistoa työstän koko ajan ja tällä hetkellä erityisesti aiheet pyörivät erilaisten ihmishahmojen ympärillä. Testissä on nyt aika erilaista tyyliä, josta olen itse kovin innoissani. Nyt tarkoitus olisi laajentaa printtikoot ainakin 50 x 70 cm kokoisiksi. Uskallan näyttää nämä luonnokset, sillä jos nämä kaksi päätyvät aina painoon asti, on lopputulos hyvin yllättävä jos näitä tässä vaiheessa katsoo.

Kuva 3 Simply the best, uunijuurekset. Kasvisruoka ja hiilarien kanssa himmailu on täällä jatkunut. Lihoista ainoastaan kanaa on päätynyt lautaselle viimeisten viikkojen aikana. Yhdeksi herkkuliseksi vakkariksi on muodustunut nää uunijuurekset. Parhaimmaksi on todettu porkkana, lanttu, punajuuri, sipuli, peruna ja palsternakka. Parhaimmat mielestäni tulee, kun lorauttaa juuresten päälle vähän öljyä sekä myllystä pippuria ja himalajansuolaa sekä tinjamia että rosmariinia.

Viikonloppuna päätimme lähteä viettämään juhannusta Pihlajasaarelle. Päätettiin ihan yöpyä saarella ja pakattiin rinkkaan makuupussit, teltta ja lämmintä vaatetta. Mainio suunnitelma aina siihen asti kunnes huomattiin Ruoholahdessa kello 20.30, että viimeinen lautta saarelle lähtee tuohon aikaan Merisatamasta. Viimeinen Ruoholahdesta oli lähtenyt jo pari tuntia aikaisemmin. Siinä sitten tuskailimme, minuutissa Merisatamaan, mahdoton tehtävä.

Minua alkoi suututtamaan sen verran, että päätin olla luovuttamatta. Kaikkeen pakkaamiseen ja säätöön oli käytetty jo niin paljon aikaa, että saarelle oli päästävä. Keinolla millä hyvänsä. Huomasin yhden perheen sitovan kauempana venettä laituriin ja päätin pinkaista paikalle. Nöyrästi esitin asiani, kerroin toivottoman tilanteemme ja kysyin kauniisti apua. Ja niinpä tuo suloinen perhe hyvää hyvyyttään päättikin lähteä viemään meidät saarelle. Eivät suostuneet ottamaan mitään edes korvaukseksi. Meidän juhannuksen pelastajat, ihana, että pyyteetöntä halua auttaa löytyy. Niin ihana perhe, tulipa todella hyvä mieli.

 

Kuva 1 Minun juhannusheila. Minun heila huomenna. Minun heila aina. <3

Kuva 2 Istuimme kalliolla iltaa. Ilta-aurinko painui horisonttiin ja kajareista soi hellästi  J.Karjalaisen “Oi, mikä ihana ilta”. Päätin ikuistaa tuon hetken puhelimeni kuvavirtaan. Vasta nyt kuvat ladattuani tänne huomasin, että sieltähän kuvasta löytyy romanttinen pariskunta. Löydättekö?

Kuva 3 Tuo samainen auringonlasku oli ihan mieletön. Se maalasi ihan kaiken punaisen ja oranssin sävyihin niin kauniisti, että maailmassa ei mikään voinut olla tuolla hetkellä huonosti. Ystäväni huomasi kuinka upeasti auringosta syntyvät varjot maalasi tuohon muuriin erilaisia kuvia varjoillaan. Päätimme ikuistaa meidän varjot. Lopultahan homma meni ihan hulvattomaksi, kun lapselliset mielemme heräsivät. Huomasimme kuinka hillittömiä varjoja pystyimme luomaan muurin kylkeen. Niitä ei onneksi kukaan tainnut ikuistaa.

Kuva 4 Siis edelleenkin tuo valo. Ja värit. Miten minun hiuksenikin näyttävät ihan punaiselle, hassua. Ja katsokaa noita puita tuolla taustalla. Vieläkin hämmennyn, kuinka kauniisti ilta-aurinko voi värjätä maiseman.

 

xoxo Jenni

Viikko 25 luurista

Viime viikko ei esteettisesti ollut kyllä se kaunein, mutta hyvän mielen -juttuja mahtui siihen sitäkin enemmän. Ja mikäs sitä mieltä paremmin piristää kuin ihanat ihmiset ympärillä.

Kuva 1 Tämä kuva olisi kuullut oikeastaan jo viime viikkokoosteeseen, mutta minulta oli mennyt arkistoinnit hieman sekaisin. En malttanut kuitenkin olla lisäämättä tätä söpöläistä tähän viikkokoosteeseen. Rakas (juuri kuusi vuotta täyttänyt) pikkusiskoni on hieman oppinut jo lukemaan sekä kirjoittamaan, ja innoissaan haluaa kokeilla taitojaan koko ajan. Toissa viikolla yhteisellä mökkireissulla minun tietokoneen tai kahvikupin viereen oli aina tuon tuostakin ilmaantunut pieniä viestejä häneltä. Voi pientä suloisuutta, sydän suli näihin sen viesteihin. Ps. Mieheni työkoneen näppäimistölle oli ilmaantunut lappu, jos luki mukava 😀

Kuva 2 Toinen pieni, ihana piristäjä on siskon poikani, joka aina yllättää videopuheluillaan. Vajaan 500 kilometrin välimatka on harventanut aika lailla kyläilyä, joten nämä videopuhelut ovat mainioita ikävän lievittäjiä.  Voiko päiväunilta herätä enää yhtään mukavammin?

Kuvat 3 & 4 Tiistai sai mainion käänteen kun päätimme ystäväni kanssa kulkeutua keskustaan ja nauttia illasta Suomipopin järjestämässä konsertissa. Hyvin nopeasti tuli lavan edustalla turhan ahdasta, mutta kyllä vain ystävien näkeminen ja viereisessä puistossa vietetyt tunnit ja käydyt keskustelut korvasivat sen satasella.

Kuva 1 Häädieetti, nyt se on oikeasti täällä. Olen puhunut kiristelystä jo aivan liikaa ja tehnyt aivan liian vähän sen eteen töitä. Eihän tässä ole enää hirveästi aikaa, mutta jospa edes hieman turvotus laskisi. Liikkunut kyllä olen, mutta ruokavalio koki melkoisen remontin. Pientä keskustelua tämä minun kasvisruokaintoilu on täällä kotona herättänyt, mutta toistaiseksi molemmat suostuvat vielä syömään samaa ruokaa. Kuvassa viime viikon ruokalistalta ehdottomasti ykköseksi rankattu uusi tuttavuus, linssi-kasviskeitto.

Kuva 2 Ehdottomasti se hetki, jolloin hermojani testattiin koviten. Veljeni vei meidät pienelle golf-oppitunnille ja voin sanoa, että golfkärpänen ei päässyt ainakaan minua puraisemaan. Sitä mukaan kun nurmikkoon alkoi ilmestyä syviä kuoppia lyöntiyritykseni seurauksena, alkoi minun turhautumiseni kasvaa sietämättömäksi.

Kuva 3 Kävimme sunnuntaina verestelemässä muistoja ja katsomassa pesäpalloa Hyvinkäällä. Vastassa oli tietenkin vanha tuttu “kotijoukkue” Raahesta, PattU. Enpäs muistanutkaan kuinka hauska laji seurattavaksi tuo pesäpallo on. Ja olipas hauska sattuma kun erä tauolla kenttä täyttyi tutuista kasvoista; muun muassa VilleGalle, Antti Tuisku ja Erin kävivät esittelemässä lyöntitaitojaan. PS. Onko vastustajan lyödessä “kuoleeeeeee” -huuto yleisöltä tätänykyä kielletty? Odotin innoissani kuulevani sen mölinän pitkästä aikaa, mutta sitä ei kuulunutkaan.

Kuva 4 Tämä ei niin kaunis kuva kätkee mitä kauneimman ajatuksen taakseen. Launtai-iltana hieman ennen yhdeksää ovikellon soidessa katsoimme mieheni kanssa hämmästyneinä toisiimme. Kuka ihme siellä voi olla? Alaovikinhan on jo lukossa… Oven takana oli naapurimme, joka toi meille vaaaltavan palan kakkua. Miten kaunis ja ajattelevainen teko. Niin, se siitä häädieetistä sitten……

 

xoxo Jenni

Ps. Tämä viikkokooste -rutiini on lähtenyt hienosti käyntiin. Kaksi kolmesta on ollut myöhässä. Puolustuspuheeksi kerron, että minulla oli tämä jo eilen valmiina, mutta olin niin vihainen tapeltuani viisi tuntia Facebook business managerin kanssa, että minulla teki vain mieli heittää läppäri alas parvekkeelta. Kun aloin jo itkua tihertämään, tuli mieheni onneksi väliin ja löi kannen kiinni sekä komensi ulos. Tunti Paloheinän portaikossa (eli noin 15 x 254 porrasta) auttoi unohtamaan kiukuttelevat ohjelmat.

Viikko 24 puhelinkuvina

Viime viikko vierähti aivan hetkessä käsittämättömän kauniissa maisemissa Pohjois-Pohjanmaalla. Niin kuin kerroinkin, teimme alkuviikon töitä mökkimaisemissa ja loppuviikon saimme nauttia ja rentoutua lasten ja mieheni kanssa. Saimme lisävahvistusta mieheni lasten lisäksi siskoni. Katras kertaantui vielä seitsemällä lapsella lisää, kun vietimme perjantaina mökillä pohjoisessa asuvien ystäväpariskuntien kanssa illan. Voi sitä onnen ja riemun määrää!

Kuvat 1-8 kertokoon siis puolestaan tässä tapauksessa. Mitäs sitä mökkielämältä muuta kuin ulkoilua, saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja lasten riemua.

Kuva 9 Reissun viimeisenä päivänä luonto tarjoili meille ikävän yllätyksen. Löysimme nuoremman pojan korvasta punkin, jota ei myöskään saatu poistettua kokonaisena. Kotimatkan varrella yksi pysähdys tehtiinkin sitten päivystykseen. Kehoitankin teitä tsekkailemaan lapset aina ulkoilun jälkeen kuvan kaltaisten lurjusten varalta!

Kuva 10 Viime viikko sisälsi myös aivan liian monta puuduttavaa kilometriä autossa. Meno- ja paluumatkojen lisäksi reissumme sisälsi satoja kilometrejä ristiin rastiin Pohjanmaata ja huoltoasemien pohjaan palanut kahvista tuli suurin ystävämme. Tosin minä olen jo tovin kantanut “Suomen surkein vänkärin” -titteliä, joten kunnia kilometreistä kuuluu miehelleni. Ja tuo titteli on peräisin minun uskomattomasta lahjakkuudesta nukahtaa (jopa nopeammin kuin lapset) heti kun auto vain hörähtää käyntiin. Olen siis todella surkea matkakumppani.

Kuvat 1 – 6 Häähumua. Pohjoisen reissu sisälsi myös ihanan ystäväni superkauniit häät. Päivä, morsian, tunnelma ja ihmiset olivat niin kauniita, tajuntani pystyi ehkä juuri ja juuri sen edes käsittelemään. Onnen ja välittämisen tunteet olivat käsin kosketeltavissa ja enpä voinut olla virittäytymättä jo pieneen häämoodiin omien häideni osalta. Tästä kesästä tekee poikkeuksellisen se, että kuvassa näkyvästä ystäväporukasta kolme naista sanoo tahdon.  Jo yli kymmenen vuotta yhdessä pysynyt kymmenen naisen joukosta päätyi kolme menemään naimisiin juuri tänä kesänä. Ja minulla on kunnia olla seuraavana! Kääk, aika jännittävää!

xoxo Jenni

Viikko 23 puhelinkuvina

Moikka ihanat, miten teidän viikkonne on lähtenyt käyntiin?

Minun piti tehdä tämä postaus jo eilen, koska tästä pitäisi muodostautua nyt ihan maanantaiperinne. Mutta meidän eilinen oli sellainen häsellys, että oksat pois. Päätimme erinäisten syiden summana lähteä pohjoiseen jo eilen maanantaina tulevan torstain sijaan. Pyörähdimme mieheni siskon luona yötä ja saavuimme tänään vanhempieni mökille Pohjois-Pohjanmaalle. Saamme viettää ihanat kuusi päivää täällä kauniissa maisemissa luonnon keskellä. Ei tämä toki pelkkää lomailua ole, tietokoneet ja puhelimet laulaa arkipäivät ja onhan minulla laatikollinen postereita ja kortteja täällä mukana, tilaukset pystyn lähettelemään normaalisti.

Nämä kahdeksan kuvaa kertovat kyllä kaiken oleellisen viime viikosta. Se oli hyvin pitkälti lenkkeilyä ja töitä ulkona, mutta mukavilla extramausteilla.

Kuva 1: Olemme olleet ihan älyttömän tyytyväisiä kotimme sijaintiin Helsingissä. Nyt ensimmäinen kesä tässä kodissa on osoittautunut erittäin mainioksi. Nautin ihan älyttömästi, että Keskuspuiston upeat lenkkipolut ja urheilumahdollisuudet ovat ihan kiven heiton päässä. Olenkin noita polkuja tallanut viime viikoilla hyvin ahkerasti.

Kuvat 2 & 4: Vietimme monta tuntia Korjaamon sisäpihalla töitä tehden. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuo Korjaamon sisäpiha oli täydellinen paikka tehdä töitä. Upea miljöö ja välissä lounaaksi täydellinen vuohenjuusto-mansikkasalaatti. Kävimme viime viikolla myös pitämässä samaisessa paikassa hääpalaverin ja suunnittelemassa miten kaikki käytännössä tulee tapahtumaan. Jäljellä on alle kaksi kuukautta kun pääsemme viettämään juhliamme tuolla, en malttaisi enää odottaa.

Kuva 3: Kiitos mieheni työpaikan muutto, sain parasta työskentelyseuraa moneksi päiväksi kun hän joutui pitämään etäpäiviä. Ja eipä tulisi yksinään lähdettyä tietokoneen kanssa töitä tekemään erityisemmin mihinkään, joten mukavaa vaihtelua myös siinä mielessä. Ps. Olenko ainoa, jonka mielestä näytämme tuossa kuvassa melkein sisaruksilta 😀 Ihan täysin samanväriset silmät, korkeat poskipäät, tummat piirteet, kuoppaleuat, jne. 😀

Kuva 1: Kävin ottamassa Paloheinän portaikolta turpaan. Kesän ensimmäinen porrastreeni ja meni viikko pohkeilta palautumiseen. Taisi olla treeni siis ihan paikallaan, joku kun olisi vaan muistuttanut ensimmäisen kerran malttamisesta.

Kuva 2: Teen paljon kortteihin ja postereihin pohjia vesiväreillä. Ja nyt kesäisin se on tapahtunut usein tuossa terassilla. Tässä kuvassa on valmistumassa pohja yhdelle hääkutsulle, jonka työstin loppuun sitten Photoshopilla.

Kuva 3: Töiden tekoa ja lounasta viime viikon teeman mukaisesti terasilla, tällä kertaa Teurastamolla. Teurastamon nepalilainen lounas oli erittäin toimiva!

Kuva 4: Kauniista auringonlaskusta huolimatta istuin noilla kalliolla aika surkeissa tunnelmissa. Hakeuduin yksikseni luontoon selvittelemään päätä ison pienen riidan jälkeen. Vaikka eihän me nyt koskaan riidellä 😀

 

xoxo Jenni

Viikkoni puhelinkuvina

Blogien lukeminen ja erityisesti aktiivinen seuraaminen ovat tainneet ihan yleisesti hieman vähentyä. Mikä sinänsä on näin bloggaajan näkökulmasta tosi harmi. Ja sitä osaakin olla ihan älyttömän kiitollinen jokaisesta teistä siellä. Ihanaa, että olette mukana.

Blogitarjonnan ollessa ihan valtavan suuri täytyy jokainen lukija ja seuraaja ansaita laadukkailla sisällöllä. Kuitenkin saman aikaan edelleen kuulutetaan vanhoja blogiaikoja, jolloin kaikki oli kotikutoisempaa ja monen mielestä myös aidompaa. Minun yksi blogipostauksien suosikeista on ehdottomasti muiden bloggaajien viikkokosteet ja erityisesti ne, jotka on kasattu kännykkäkuvista. Ehkä juuri sen takia, että niistä välittyy tietynlainen aitous ja rentous. Kuvakulmat eivät ole niin tarkasti mietittyjä ja asetelmat hiottuja. Ja viikkokoosteet tuntuvat kertovan enemmän bloggaajien tavallisesta arjesta ja elämästä, persoonista blogien takana.

Siispä päätin kokeilla sitä nyt myös itsekin. Ensimmäinen tällainen viikkokatsaus on hieman suppea, koska puhelimella kuvaamista täytyy opetella. Lähinnä siis sitä, että muistaa ottaa sen puhelimen esiin napatakseen kuvan. Nyt puhelimen kuvavirta täytyy lähinnä hääaiheisista screenshoteista inspiksen keräilyn seurauksena. Mutta laitetaanhan soimaan!

Kuvat 1 ja 2. Vietimme mieheni kanssa ihan pienesti syntymäpäiviäni. En ollut toivonut mitään. Tai oikeastaan olin sen verran, että ei muistaisi minua “liian isosti”. Häätkin tulossa ja rahaa palaa muutenkin aivan tarpeeksi. Hän vei minut kuitenkin ihanalle, pienelle piknikille auringon laskiessa. Vähän kirsikoita, mansikoita ja tietysti skumppaa. Ja mitä parasta, hetki istahtaa rauhassa kahden ja jutella ilman häiriötekijöitä, kuten esimerkiksi likaiset tiskit altaassa tai imuri odottamassa. (Molemmilla oli sopivasti puhelimista akutkin loppuneet)

Kuvat 3 ja 4. Kolmas kuva on tuolta ihanalta aamiaselta Vallilasta, josta kerroinkin jo viime viikolla. Neljäs kuva taas kuvastaa täydellisesti viime viikkoa joka päivältä. Aurinko, läppäri ja lämpö. Töiden tekeminen tietokoneella ei ole vuoteen ollut näin ihanaa.

Kuivat 5 ja 6. Kesä, puisto, aurinko ja ystävät. Tarvitseeko edes sanoa enempää? Piknikit olivat näköjään tämän vuoden synttäriteema. Istuimme myös lauantaina hieman syntymäpäiviäni ihanien ystävieni kanssa.Nuo parhaimmat ihmiset, jotka tekevät elämästäni jo pelkällä olemassa olollaan niin paljon parempaa.

Kolmen suklaan kakun tein itse ja se oli herkullista jo lässähtäneenä. En nimittäin meinannut löytää ystäviäni puistosta (minun mielestä huonojen koordinaattien vuoksi;) ) ja marssin kakku kädessä niin pitkään, että se kerkesi jo sulaa aikamoisesti ennen tyttöjen löytämistä. Ja kylläpä puolet kakuista maistui vielä myös viereiselle piknik-seurueelle ja saimme samalla myös ehkä hieman piristettyä heidänkin puistoiluaan.

 

Mitäs olette mieltä? Haluatteko nähdä tällaisia viikkokoosteita jatkossakin? Ja taannoin koti vai kasvot postauksessa kun kyselin mielipidettä siitä, että lisäänkö lifestyletyylisiä postauksia lisää, oli kommenttinne ja viestien perusteella niille selvästi kysyntää. Nyt olenkin hieman lisännyt arkihöpinöitä ja sisustusaiheiden ulkopuolelle jääviä postauksia tekstien joukkoon. Vieläkö olette samaa mieltä, kodin lisäksi kasvojakin? 🙂 Ihanaa uutta viikon alkua.

xoxo Jenni