• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.
POP UP -MYYMÄLÄ KOKO KESÄN TÖÖLÖSSÄ, HELSINGISSÄ. ESILLÄ KOKO MALLISTO. OSOITE: HIETANIEMENKATU 10. LUE TÄÄLTÄ LISÄÄ.

Messujen makein

Olimme eilen pienellä bloggaajaporukalla kiertämässä Porin asuntomessuja pressipäivänä. Virallisestihan asuntomessut starttasivat tänään.

Aloitimme eilisen kierroksen Bunkkerista, joka lopulta osoittautuikin suosikikseni kaikista messutaloista. Ja niin taisi kolahtaa myös monelle muulle bloggaajalle, sillä kuulin usean sanovan sen suosikikseen. Ehkäpä siksi, että se oli tavanomaisesta messukohteesta hyvin poikkeava. Se ei nimittäin ollut uudiskohde, niin kuin kaikki muut messujen kohteet olivat ja ovat yleensä olleet.

Upea punatiilinen kivitalo on ollut vielä pari vuotta sitten ilmeisen huonossa kunnossa. Ikkunat olivat rikki, sisällä kasvoi puita sekä muuta kasvillisuuta ja käytännössä koko talo on täytynyt remontoida aivan kokonaan sekä ulkoa, että sisältä. Vielä kaksi vuotta sitten 1937 rakennettu  Shellin asuin- ja autovajarakennukseksi valmistunut talo huonossa kunnossaan seisoi vanhalla teollisuusalueella pajujen ja koivujen seassa ja oli ollut pitkään tyhjillään. Messujen jälkeen siihen muuttava asukas oli lunastanut sen Porin kaupungilta 5000 eurolla ja remontoinut talon kokonaan itse.

Bunkkeri on kunnostettu mahdollisimman paljon kierrättäen ja remontti on tehty talon alkuperäishenkeä kunnioittaen. Talossa on käytetty esimerkiksi vanhoja tiiliä, jätetty alkuperäisiä tiiliseiniä, seiniä koristavat valurautaiset, nostalgiset tuuletusräppänät ja keittiön kulmassa taas komeilivat rautaiset 1800-luvun kierreportaat, jotka on huudetu Pariisista huutokaupasta.

Bunkkerin upeus ei kuitenkaan jäänyt pelkästään ulkokuoreen ja pintoihin, vaan myös talon sisustus oli kertakaikkisen nerokas. Sisutus oli onnistunut taiteen, design-klassikoiden ja kotimaisten kalusteiden vastustamaton kokonaisuus, josta on vastannut Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen. Erityisesti ihastuin olohuoneen vaaleanpunaiseen Lazy-sohvaan, Helsinki Contemporaryn taiteeseen sekä valaisimiin, jotka olivat muotoilija Hanna Anosen käsialaa.
Onko teillä tarkoitus mennä Poriin messuilemaan? Minulla on kamerassa mieletön määrä kuvia, joista rakentelen vielä ainakin toisen postauksen ja kerron vielä yleisimmin messuista. Tämä kohde oli kuitenkin niin upea, että ansaitsi erikoismaininnan sekä oman postauksensa.
Nyt ihanaa viikonloppua! xoxo Jenni

MADE IN FEARLESS

Olohuoneemme sai pientä piristystä uuden hyllyn muodossa. Kokoelma vain kasvaa, niin hyllyjen kun kasvien osalta. Missä menee se raja, milloin on ns. lähtenyt lapasesta?

Tuo LukLabelin musta Kajo hylly* sopii nahkapidikkeineen niin ihanasti Menun hyllyn ja kynttelikön kaveriksi. Tykkään hirmuisesti, että ruokailutila ja olohuone on ikään kuin samaa tilaa ja hyllyt on yksi yhdistävä tekijä.

Olin jo myymässä tuota pitkään palvellutta diy-tarjoiluvaunua, mutta jotenkin koin pienen uudelleen rakastumisen. Ja niin se sitten sai lisää elinaikaa meidän kodissa. Tykkään myös kovasti siitä, että tarjoiluvaunu tavallaan rikkoo linjoja, eikä sisustus ole vain seinän vierustalla. Nyt tuossa on ihanan raikas ja vehreä kokonaisuus mielenkiintoisilla hylly-yhdistelmillä ja kasveilla.

xoxo Jenni

Ps. Jos mielesi tekee samanlaista hyllyä, kannattaa käydä kurkkimassa minun instatilillä (@2xilo) oleva arvonta. Siellä nimittäin voittaja pääsee sitten valitsemaan Kajon hyllystä mieluisammassa koossa ja värissä itselleen.

*Tuote saatu.

KODIN SYDÄN

Perjantaimoikat! Kelit ovat jatkaneet hellimistään ja töitä on tuttuun tapaan tehty taas ulkona. Tästä viikosta on tehnyt poikkeuksellista se, että olen siirtänyt kotitoimistoni milloin puistoon, milloin Korjaamon sisäpihalle tai Teurastamolle yhdessä mieheni kanssa. Hän on joutunut työpaikkansa muuton takin pitämään myös etäpäiviä ja olemme yhdessä raahanneet läppärit erilaisiin työympäristöihin nyt parin päivän ajan heti aamun tilausten pakkaamisen ja postituksen jälkeen. Yleensä en ole yksinäni jaksanut lähipuistoa pidemmälle, mutta nyt olemme yhdistäneet tehokkaan työskentelyn, d-vitamiinin maksimaalisen talteen ottamisen ja lounaan ulkona kivoissa paikoissa ympäri Helsinkiä. Mainiota vaihtelua minun “kökötän päivät yksin kotona koneella” -arkeeni. 

Ajattelin kuitenkin nyt jatkaa kierrosta meillä ja vuorossa olisi keittiö. Toisin kuin useimmat instaseuraajani luulevat, emme ole tehneet siis mitään remonttia tähän kotiin itse vaan vuokranantajamme oli remontoinut asunnon lattiasta kattoon ennen meidän muuttoa sisään. Keittiö näkyy tikettien mukaan olevan Ikean ja onkin perus simppeli graafitin sävyisellä tasolla, valkoisilla ovilla sekä linjakkailla lippavetimillä. Kodinkoneet ovat ihanasti integroituja, liesi tasoon upotettu, uuni rosterinen ja liesituuletin moderni (ja pirun äänekäs). Tietenkin kahdeksan vuotta keittiöitä suunnittelleena esimerkiksi ei integroitu mikro ja muutama muukin juttu häiritsee silmää, mutta eipä paljon tästä paremman näköistä keittiötä voi vuokra-asuntoon varmaan edes toivoa.

Isoin ongelma keittiössä on ehdottomasti säilytystilan vähyys. Minulla on kerääntynyt aikamoinen määrä astioita ja ne eivät millään mahdu keittiön kaappeihin. Tähän jouduimmekin keksimään olohuoneessa sijaitsevan ruokapöytämme viereen lisäsäilytystilaa , josta löytyy postaus täältä. Ja silti tilaa ei ollut tarpeeksi, joten keittiöstä löytyy myös minulle ei tyypillisesti avohyllyjä.

Keittiö on äärimmäisen vaikea kuvata (tai minun kuvaustaidot eivät ole tarpeeksi kehittyneet) pitkän ja kapean tilan vuoksi. Keittiöstä on suoraan kulku makuuhuoneeseen, johon emme halunneet ovea ollenkaan avaruuden vuoksi. Me olemme onneksi molemmat niin sikeäunisia, että emme herää vaikka toinen valmistaisikin parin metrin päässä aamupalaa itselleen.

Keittiön nurkkaukseen jäi tila pienelle pöydälle, johon hankimme hätäostoksena baaripöydän ja -tuolit Jyskistä. Musta marmorinen valaisin on Clasulta. String pocket kulkeutui edellisestä asunnosta ja löysi paikkansa tuosta pöydän päältä. Siinä ei säilytetä mitään muuta tähdellistä kuin teekokoelmaamme.

Yksi jatkuvasti instassa kyselyjä herättävä on keittiön toinen avohyllykokonaisuus, joka hankittiin puhtaasti säilytystilan puutteen vuoksi. Kaksi Ikean valkoista Botkyrka hyllyä ovat minusta ihanan sirot ja linjakkaat, jotka hankittiin ihan maustevarastoja ajatellen. Olen aikamoinen mausteiden suurkuluttaja ja kokoelma alkaa olla jo aika tilaa vievä. Ja nuo paljon kysytyt purkit ovat siis Ikeasta, johon olen dymonnut tekstit. (Ja kyllä, niissä on normaali maustepurkin korkki, joka on äärimmäisen kätevä. Ei tarvitse siis erikseen kiertää korkkia auki vaan sirotinosa ja “se toinen” osa löytyy molemmat.) Muuten hyllystä löytyy kauniita käyttöesineitä, joille ei oikeastaan ollut muutakaan paikkaa.

Minä jatkan vielä hetken töitä täällä Teurastamon terassilla ja ehkä sitten vaihdan viikonloppumoodiin. Tuskin maltan kuitenkaan olla ihan töitä tekemättä, sen verran hyvä boogi on päällä 😉 Ihanaa viikonloppua.

Ja mitä otsikkoon tulee, keittiön usein sanotaan olevan kodin sydän. Kyllä se meidän tapauksessa on kuitenkin olohuone, jossa sijaitsee ruokailutila ja olohuone samassa yhtenäisessä isossa tilassa.

xoxo Jenni

Mä laulain työtä teen

Melkein teenkin. On minulla nimittäin nyt siihen hyvä syy, kasvojen kohotuksen saanut työpiste. Kuinka paljon se oikeasti lisääkin työhyvinvointia ja motivaatiota.

Syynä tosin siihen ei välttämättä ole kyllä työpisteen esteettinen puoli. Työpisteen kunnostuksen yhteydessä nimittäin järjestin paperit, kuoret, posterit, kortit kaikki mahdolliset tiukkaan järjestykseen. Ja tuota materiaalihan minulla tietysti on. Ja paljon. Pikkuisen kolmion neliöt alkavat kohta käydä ahtaaksi kun minun täytyy pystyä varastoimaan kaikki tuotteeni. Ja vielä mielellään sillä tavalla, että niitä viitsii vielä asiakkaillekin lähettää eteen päin. Alan jo olla siinä pisteessä, että haaveilen omasta toimistosta….

Työpisteen isoimmat elementit eivät oikeastaan muuttuneet mihinkään. Vanerihyllyt ovat olleet jo edellisessä asunnossa, toimittaen tosi eri virkaa. Työpöytä oli hätäostos Jyskistä kun tänne muutettiin ja kiire oli kova (ja budjetti pieni). Pöytä sai itse asiassa vähän valkoista maalia päälleen kotona, kun huomasin puun sävyn olevan aivan väärä. Muuton Fiber tuoli on taas kulkenut mukana jo ensimmäisestä asunnostani ja löytänyt kyllä aina oman paikkansa asunnon vaihtuessa. LukLabelin rautakehikko on taas hauska juttu. Osallistuin joskus kauan aikaa sitten heidän johonkin instakilpailuun, jonka voitin ja voiton myötä saadulla lahjakortilla hankin tuon rautakehikon. Tämä tapahtui siis paljon aikaisemmin kun itse olin osa heidän design-teamissä. Nykyisin heidän tuotteensa ovatkin minulle hyvin tuttuja design teamin myötä.

Isoin muutos oli siis pienissä säilytysesineissä ja että sain vihdoinkin rautakehikon seinälle ja siihen tarvittavat lisäosat hankittua. Mietin tarkasti millaisia asioita minulla on ja minkä tyyppisiä säilytysratkaisuja niihin tarvitsen ja etsin oikeanlaiset säilytysratkaisut niille. Mustat, yksinkertaiset säilytyskotelot ja -laatikot löytyivät Ikean uutuuksina. Ja vihreäähän täytyy tiestysti olla, sehän (tutkitustikin) alentaa stressitasoa ja ne auttavat puhdistamaan ilmaa myrkyllisistä kemikaaleista.

Voi kuinka nautinkaan nyt eri tavalla töiden tekemisestä ja tilauksen pakkaamiseta kun jokaisella asialla on oikeasti paikkansa. Mukavana bonarina on tietenkin se, että pieni kotitoimisto on myöskin ihan katseen kestävä.

STAILAUS – HYVÄSTÄ VAI PAHASTA

Samaan aikaan kun kaikki keskustelupalstat ja kommenttikentät täyttyvät kommenteista, joissa toivotaan bloggaajien näyttävän realistisempaa kuvaa elämästä ja arjesta, minä taas olen alkanut yhä enemmän ja enemmän stailata kuviani.

Mielestäni stailauksen voi tehdä todella tyylikkäästi tai sitten erittäin mauttomasti. En tiedä kumpaan suuntaan mielestänne minun kohdallani vaakakuppi kääntyy, mutta ajattelisin sen ainakin olevan aika lailla hallussa. En käytä siihen juurikaan aikaa, vaan saatan hieman siirtää jotain tavaroita, asetella kukat ja kahvikupin sekä sytyttää muutaman kynttilän. Sellaista pientä, joka saa kuvan kyllä mielestäni kieltämättä näyttämään paremmalle. Ja paljon lataan eetteriin myös kuvia, joita ei ole stailattu ollenkaan.

(Harvoin tilanne on kuitenkaan näin överi :D)

Itse olen vetänyt rajan siihen, että kaikki stailaukseen tarvittavat tuotteet täytyvät löytyä kotoa. Ja että en hanki tavaroita insta-kuva silmissäni vaan pidän edelleen tiukasti kiinni siitä, mitä tarvitsen ja mikä sopii tänne. Tiedän, että on monia, joilla tämä on lähtenyt totaalisesti lapasesta. Tavaroita hankitaan kauniita kuvia ja asetelmia ajatellen, ostetaan vähän sitä ja tuota. Minä koen sen siinä kohtaan menevän jo todella epäaidoksi ja pinnalliseksi. Kestävästä kulutuksesta nyt puhumattakaan…

Ja nyt puhun vain sisustuskuvistani. Mielestäni lukijani/seuraajani pystyvät hyvin näkemään kuvasta, mikä on stailattua. Mielestäni tänä päivänä jokaisella on varmasti sen verran medialukutaitoa, että pystyy hyvin hahmottamaan onko kuva stailattu vai ei. Aina silloin tällöin kuulee jupinaa murusista pöydällä tai kahvi ja kukkakimppu sängyllä. Ja juuri noita asioita tarkoitan, kyllähän meistä jokainen tietää, että ne ovat stailattuja ei sitä oikeaa elämää. Ja onhan se niin, että kuva näyttää komeammalta noilla pienillä lisähöysteillä. Aina löytyy niitä aitojen kuvien perään huutelijoita ja niihin klassisesti vastaajat kysymässä että sen kaatuneen maitopurkinko sinä mielummin haluat pöydällä nähdä? 

Tänä päivänä kun katsot sisustuslehtiä tai alan muuta mediaa, huomaat että jokainen kuva on niissäkin stailattu. Miksi sitä ei siis suotaisi alan bloggareille tai instagramia käyttäville? Visuaalisin silmin kuvaa katsovana minua ei ole koskaan stailaukset häirinnyt, jos se vain on pysynyt kohtuudessa.

Kuitenkin yksi tiukka linja minulla on. Mitään en halua ikinä tehdä tai lavastaa kuvan takia. Haluan elää elämääni ilman jatkuvaa rasitetta päässä, että minkälaisen kuvan tästä tilanteesta saisi. Haluan elää ja kokea myös paljon ilman kameran linssin läpi. Olen kuullut, että esineitä, vaatteita ja kalusteita on ostettu pelkästään kuvaa varten. Käyty kotona ottamassa kuva ja palautettu liikkeeseen takaisin. Tämä viuhuu jo kyllä täysin minun moraalikäsityksen yli, en millään pysty ymmärtämään. Tai lyödään laskettelukamat päälle ja otetaan rinteen juurella kuva ja painutaan afterskihin koko päiväksi ilman laskun laskua. Onhan näitä. Se että pitää todistella tekevänsä tai olevansa jotain muuta, ei minusta ole hyvä seuraajille, mutta eritoten myös itsellekään. Vastaavassa tilanteessa pysähtyisin kyllä vakavasti pohtimaan, että miksi ihmeessä minä teen näin.

Joten kyllä, kuvissa nähdyt brunssit ovat oikeasti päätyneet vatsalaukun syövereihin, mutta kynttilät on saatettu sytyttää vain ja ainoastaan kuvien vuoksi. Ja kyllä jokaiset juhlat ja synttärit mitä kuvissa näkyvät, olisivat olleet yhtä laitettuja ilman kuviakin. Minä vain ollen sellainen. Sanotaanko että, hmm, esteetikko. Ja olen kyllä niin omalla tontillani kun pääsen laittamaan jotain. Nytkin oikein hyrisen innosta suunnittella ja miettiä häitämme. Ja tiedättekös, minä nautin siitä. Siis stailauksesta. Ihan älyttömästi. On ihana huomata kehittyminen stailauksen ja kuvauksen parissa. On ihana sommitella ja kokeilla erilaisia juttuja.

Ja mikä parasta, jokainen meistä voi itse valita ketä seuraa ja ketä ei. Jos minun tai jonkun muun stailaukset alkavat ottamaan päähän, on helppo lopettaa seuraaminen. Jos ahdistaa, niin eihän sitä jatkuvaa ärsykettä tarvitse vapaaehtoisesti vastaanottaa enää. Turhaa vain pahoittaa mielensä.