• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.

Parempi olo

Minä olen suhtautunut lisäravinteisiin aika nihkeästi. En ole ehkä tutustunut aiheeseen riittävän tarkasti, mutta en ole koskaan oikein ollut kartalla mitä pitäisi syödä, vai pitäisikö syödä ollenkaan. Tai mitä kaikkea perusterveellisen ruokavalion lisäksi tarvitsee? Tietoni on pohjautunut hyvin pitkälti vain kahvipöydässä keskuteluissa kuulluista mielipiteistä ja kokemuksista. Ja niiden perusteella onkin ollut vaikea päätellä yhtään mitään, puolesta puhujia sekä vastustajia on asialle löytynyt. En ole oikein teinnyt kumpaan laariin itse kuuluun, puolustajiin vai vastustajiin. Varmasti johonkin noiden kahden välimaastoon. Joten olen vähän kausiluontaisesti välillä lisännyt smoothiehin ja jogurtteihin milloin mitäkin jauhetta ja popsinu muutaman viikon ahkerasti jotain vitamiineja, omega3sta, magnesiumia ja mitä milloinkin joku on sattunut suosittelemaan. Sitten homma on kuitenkin aina lässähtänyt. Ehkä en ole kokenut olossani riittäviä muutoksia tai erityistä tarvetta ja asia ei ole tämän myötä koskaan pitemmän päälle jaksanut sitten kiinnostaa.

Sitten kun vielä lisätään lisäravinteisiin sana verkostomarkkinointi, on minulle saanut puhua kuin kuurolle. En välitä yleisesti vallitsevista verkostomarkkinointitavoista ollenkaan ja se sotii aika sopivasti minun ostokäyttäytymistä vastaan. Lähestulkoon toistuvat pyramidi-kuviot ovat aina karkoittaneet ostohaluni täydellisesti ja vaikka tuote olisi kuinka kehuttu tai hyväksi todettu, en ole koskaan päätynyt verkostomarkkinoinnin  jos saan sanoa ”uhriksi”.

Toukokuussa syntymäpäivälahjaksi sain äidiltäni sitten ensimmäisen kerran yllä mainittujen asian yhdistelmän käteeni. Huonona lahjan vastaanottajana ilmaisin kyllä heti mielipiteeni tuotteesta ja tavasta, jolla ne äiti oli hankkinut. Hän kuitenkin tiesi jo ennestään vahvan mielipiteeni sekä lisäravinteita, että verkostomarkkinointituotteita kohtaan, mutta pyysi silti kokeilemaan. Aavisti varmaan, että en olisi niitä itse koskaan hankkinut, jos hän olisi esimerkiksi vain vinkannut tuotteet. Samalla olen kuitenkin pitkään ilmaissut huoleni kroppaa ja erityisesti vielä maksaa kohtaan, kun olen joutunut syömään valtavasti viime vuosien aikana lääkkeitä. Äiti oli siis tätä varten hankkinut minulle Syn rgyn tuotteita ja halusi minun kokeilevan tuotteita.

Tässä kohtaa ehkä arvaattekin, että en varmaan kirjoittaisi tätä tekstiä, jos olisin todennut tuotteet huonoksi. Ja tässä kohtaa muistutan myös, että tämä teksti ei todellakaan ole maksettu mainos tai jos pitäisi nimetä joku kyseisten tuotteiden myyjä, en osaisi sanoa yhtäkään. Tämä on vain puhtaasti nyt minun kokemukseni tuotteista, jonka haluan jakaa. Ihan vain siksikin, että myönnän nyt, että joskus ajattelutapojen muutos tai ainakin niiden lähempi tarkastelu ei ole pahasta.

Olen nyt siis puolitoista kuukautta juonut tunnollisesti juomani ja napsinut tabletit ja muutos on aivan valtava. Olen kärsinyt jatkuvasta väsymyksestä ja huonoista yöunista nyt jo pitemmän aikaa. Lisäksi yleinen vireystasoni on ollut aika olematon ja allergioireet voimakkaana. Ja kyllä, tuntuu ihan mahtavalle saada noihin asioihin muutosta. Aloittaessani näiden tuotteiden käytön, en odottanut yhtään mitään. En seurannut vointiani tai miettinyt tuleeko tuloksia. Tein vain kilttinä tyttönä mitä äiti pyysi, käytin tuotteita. Muutaman viikon tuotteiden käyttöön ottamisen jälkeen alkoi mieheni ja pian myös ystäväni ihmetellä vireystasoani. Sain paljon kommentteja pirteydestäni ja miehen kanssa ihmettelimme suurta muutosta jaksamisessani. Aloin herätä 2-4 tuntia aikaisemmin kuin yleensä ja mieheni oli joka päivä varma, että löytää minut töistä tullestaan päiväunilta. Hänen hämmästykseen näin ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tapahtunut. Menen kuitenkin edelleen aika lailla samoihin aikoihin nukkumaan, joten sain käytännössä 2-4 tuntia lisää vuorokauteeni. Oh boy, se tuntuu uskomattomalta! Ja vieläpä kun siihen lisätään ne vuorokauden muutkin hereillä olo tunnit, jotka aiempiin verrattuina ovat tätä nykyä  huomattavasti tehokkaampia. Minusta tuntuu että kerkeäisin rakentaa kokonaisen kylän päivän aikana.

Olen siis päivittäin syönyt Biome Actives -kapselin, joka sisältää inuliinia sekä maitohappoa tuottavaa Bacillus coagulans -bakteerikantaa. Lisäksi olen juonut aamuisin veteen sekoitettavan jauheseoksen Proagri-9+, joka sisältää luonnollisia L-arginiinia, L-sitrulliinia sekä B-, C-, D- ja K-vitamiineja. Tämän pitäisi tehostavaa yleistä suorituskykyä. Olen myös samaan veteen laittanut lusikallisen nestemäistä Mistifyä, joka sisältää B6-vitamiinia, acai-marjoja ja uutettua vihreää teetä. Tämän sanotaan lisäävän vireyttä sekä pitävä yllä normaalia veren punasolujen muodostumista ja normaalia veren homokysteiinipitoisuutta. Mitä lie sitten viimeiseksi mainittu ikinä tarkoittaakaan.

Iltaisin syön yleensä jogurtin tai smoothien, joihin lisään yleensä jotain marjoja ja ehkä pähkinöitä. Lisään myös yleensä teelusikallisen paahdettu rouhettu pellava + tyrni jauhetta ja/tai paahdettu rouhittu pella + mustikka jauhetta (molemmat sisältää omega-3sta, kuitu ja lignaania). Nämä ovat siis ihan Prismasta ostettuja tuotteita. Nyt olen vaihtanut välillä nuo jauheet ystäviltäni saatuun superfoodmixiin, joka sisältää chia, hampun- ja pellavansiemeniä, psylliumsiemenkuorta sekä lucuma-, acai ja karpalojauhetta. Lisäksi nyt olen lisännyt lusikallisen Synergyn mulperipuun lehdistä valmistettua nestemäistä Phytolifeä, joka on krolofyll ja piparminttuöljyn yhdistelmä. Tämän pitäisi tukea ruoansulatuselimistön toimintaa ja puhdistaa kehoa.

Sum summarum, en todellakaan ole varma mitä kaikkea kehossani tapahtuu. Kuitenkin edelleen uskon vahvasti mielialan ja kehon vaikuttavan toisiinsa. Ajattelen siis, että ehkä kaikki yleinen mielialan kehittyminen ja yleisfiiliksen paraminen ovat vaikuttaneet myös kehooni. Kuitenkin pakostakin mietin, että onko yleisen vireystason paraminen taas edistänyt myös mielialan kehittymistä ja vaikuttaako viimeaikaisten tuotteiden käyttö siihen. Uskon myös lämpimien kelien, kesän ja auringon vaikuttaneen mielialaani yleisesti. Siispä mikä johtuu mistäkin, sitä en tiedä. Mutta uskon, että on useita eri tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet parantuneeseen olooni. Ja uskon kyllä, että tekijöistä yksi on ehdottomasti nämä tuotteet.

En tiedä vieläkään tarpeeksi, enkä koe olevani millään tasolla pätevä sanomaan, että mitä lisäravinteita ja vitamiineja kannattaa syödä ja kuinka paljon. Mutta ajattelen, että meillä jokaisella on varmasti omat keinomme tuntea olonsa paremmaksi ja jos ei ole, jokainen löytää ne varmasti. En itse henkilökohtaisesti halua enää tuomita niin raskaasti eri firmojen (jotka nyt sattuvat monesti olemaan verkostomarkkinoinnilla myytäviä) lisäravinteita ja tuotteita. Jos joku tuntee muutoksia kehossaan ja voi paremmin, annetaan hänen ”uskoa mihin uskoo” ja käyttää mitä tuotteita haluaa. Vaikka en henkilökohtaisesti vieläkään suostu muuttamaan mieltäni tuosta myyntitavasta,  on mieleni kuitenkin muuttanut siitä, että nuo tuolla tavalla myydyt tuotteet ovat pelkkää ”huuhaata”. Aion ehdottomasti perehtyä asiaan paljon paremmin sekä tutustua laajemmin eri merkkien tuotteisiin. Luontaituotekauppaan pitäisi mennä ihan ajan kanssa ja oikeasti tutkia tuotteita. Kohta pian alkavat olemaan nuo nykyiset tuotteeni sen verran lopussa, että jotain pitäisi keksiä. En nimittäin haluaisi tästä olosta luopua!

xoxo Jenni

Olisinpa tiennyt

…Että itsensä kovettaminen ja muurin ympärille rakentaminen ei pelasta ongelmilta, ainoastaan vain pitkittää ongelmien ja epäkohtien ymmärtämistä, käsittelemistä ja yli pääsemistä.

…Että ne poikien osastolla myydyt sämpylän malliset skeittikengät olivat oikeasti pojille tarkoitettu. Ne kolme numeroa liian isot Etniekset eivät ole voineet oikeasti näyttää minusta hyvälle.

…Ettei mikään ympäröivä tekijä, yhteisö tai ystäväpiiri voi määritellä minua. Minulla on täysi oikeus omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin, jotka ovat sellaisenaan aivan yhtä hyviä.

…Että minun ei tarvitse todistella riittäväni tai yrittää tulla huomatuksi olemalla aina kiltti. Että menestykset ja saavutukset eivät tee minusta rakastettavampaa kuin olen jo.

…Että ruotsin tunnilla olisi voinut tehdä muutakin kuin piirtää ystävän käteen hänen pitsipaitansa kuvioita.

…Että joskus on ihan hyvä laittaa välillä vastaankin. Vaikka huutaa tai karjua. Olisinpa osannut olla joskus edes vihainen. Näyttää pettymykset ja huonot tunteet, enkä vain padonnut kaikkea sisääni. Olisinpa ymmärtänyt että rakennan elämääni itseäni varten, enkä muita.

…Että äiti oli aivan oikeassa siinä, että matalat farkut ja lyhyt paita näyttää ihan kauhealle. Tai ymmärtänyt sen vähintäänkin edes silloin kun jokaisella pienelläkin kyykähdyksellä sai miettiä ja pelätä vilkkuuko se kuuluisa rekkamiehen viiva.

…Että psyykkiseen epävakauteen kannattaa ajoissa hakea apua, eikä mielen herkkyminen tee minusta hullua, kelpaamatonta. Tai muiden sinua hulluna pitämisellä ei ole väliä. Olisinpa tiennyt, että sisältä paranemiseen tarvitaan ennen kaikkea hyväksyminen itseltä.

…Että minulla on näin valtavan paljon kätkettyjä voimavaroja ja sitkeyttä, jotka kyllä auttavat jaksamaan ja eteen päin. Olisinpa luottanut enemmän siihen, että kyllä minä selviän.

…Ettei holtiton itseruskettavan käyttö ole kaunista. Ja että ne kädetkin kannattaisi rasvan levityksen jälkeen pestä oikeasti kunnolla.

…Että elämää ei kannata ottaa niin tosissaan ja suorittamisen kannalta.

…Että irc-gallerin nickki olisi kannattanut ehkä miettiä tarkemmin. Ne nimittäin saattavat jäädä elämään ja siitä lempinimestä ei pääsekään enää eroon.

…Että herkkyyteni ei suinkaan ole heikkouteni  vaan pystyn ammentamaan siitä paljon elämääni. Ja että herkkyys ei ole suinkaan hävettävää, vaan aikamoinen voima oikein käytettynä.

…Että hiuksia ei kannata leikata itse. Ainakaan sellaista hyvin kerroksittain leikattua polkkatukkaa.

…Ja että se polkkatukka yhdistettynä vähän liian isoihin jakkuihin (erityisesti siihen samettiseen mustaan) tekee 15-vuotiaasta ainakin 35-vuotiaan näköisen.

…Että minun ei kannata käyttää kesätyörahojani skootteriin, jonka ostin vain ajaakseni sen muutama kuukausi myöhemmin koulumme siivojan auton kylkeen.

…Että olen oikeasti oikeinkin sopivan kokoinen ja painoinen. Olisinpa tiennyt, että minun ei olisi tarvinnut käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen miltä näytän ja kuinka väärältä mielestäni näytin. Olisinpa tiennyt, että kaunein asia ihmisessä löytyy ulkokuoren sisäpuolelta ja antanut sisimmän loistaa.

Tällä tekstillä otan myös minä mattimyöhäisenä osaa #olisinpatiennyt-haasteeseen, joka lähti tästä Helsingin Sanomien jutusta, jossa Maaret Kallio kysyi viideltä suomalaiselta julkkikselta, mitä sanoisi nuorelle itselleen nyt.

Ajatusleikki otti minusta kyllä vallan. Minulla olisi niin paljon tuolle nuorelle Jennille sanottavana ja kerrottavana. Sille hauraalle, repalaiselle teinille, joka ei koskaan edes elänyt mitenkään erityisen hurjia ja kapinallisia teinivuosia. Kun kirjoitin tuota yllä olevaa listaa, minulla välillä nauratti, välillä itketti.

Pysähdyin myös jokaisen kohdalla miettimään, että entä jos lause olisikin alkanut . Ja aika monen asian kohdalla huomasin, että kuitenkin moni ”huonompi” asia on vahvistanut minua valtavasti ja kasvattanut valtavasti ihmisenä. Uskoisin, että jos noita asioita ei olisi tapahtunut, en olisi kasvannut lähellekään tällaiseksi versioksi itsestäni.

xoxo Jenni

Huonommuuden kierre

Ihminen on märehtijä. Tai ainakin helposti luisuu siihen kierteeseen.

Olen aina ollut hyvin määrätietoinen ja eteen päin pyrkivä ihminen. Tavoitteet ovat olleet korkealla ja tulosta on haluttu. Aina sitten sinne burn outiin asti. Omat rajat täytyi opetella löytämään kivisen tien ja pitkän sairasloman kautta. Viime vuosina tärkeimmät oppini ovatkin olleet oman terveyden ja kunnon vaaliminen, ei:n sanominen oikeassa paikassa ja itseni piiskaamisen reilu vähentäminen.

Armollisuutta omaa itseäni kohtaan harjoittelen edelleen ja välillä edelleenkin huomaan olevani aivan liian ankara itselleni. Soimaan itseäni aikaan saamattomuudesta ja tekemättömistä töistä todella helposti. Tällaisen luonteen, yrittäjyyden ja edelleen sairauksista toipuminen on siis vallan mainio yhdistelmä.

Henkinen terveydentilani kun ei ole vielä siinä pisteessä, että joka päivä työkunto tai kunto/mieliala yleensäkään olisi samanlainen. Huonompina jaksoina kun tahtoo löytää itsensä sängyn pohjalta ja kyky tehdä yhtään mitään on aika heikolla pohjalla. Tähän kun lisätään takaraivossa hurjana hakkaava ajatus siitä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä sekä sängyn pohjalla lojumisesta seuraavat lovet taloudessa, alkaa soppa olemaan siis aika valmis. Mieli kamppailee säälin, raivon ja soimauksen välillä. Toisaalta yrittää kertoa itselleen olevan vielä toipilas ja pyytää armoa itse itseltään. Sitten kuitenkin taas ruoskii itseään häikäilemättömästi saamattomuudesta ja kokee suurta huonomuutta.

Tässä kohtaa pitää tehdä valinta. Antaako itselleen päivän, tai vaikkapa kaksi armon aikaa. Vai ajautuuko pohjamutiin ja aloittaa märehtimisen. Ja kuinka helposti sitä ihminen valitsee tuon jälkimmäisen. Ikään kuin antaa itselleen luvan olla huono. Säälii itseään ja kohtaloaan. Sallii lysähtämisen. Kuinka helposti sitä kertoo itselleen, että kaikkien tapahtuneiden johdosta minulla on lupa voida näin huonosti. Kaatuisivat muutkin, jos heillä samanlainen taakka olisi. Hyppää siihen kierteeseen, joka vie koko ajan vain syvemmälle ja syvemmälle.

Jää sinne pohjalle, kuoppaan. Siihen omalla tavallaan armolliseen, ihanaan kuoppaan. Siellä on aika turvallinen olla. Turvallista olla hajalla. Eipä putoa ainakaan korkealta, jos vielä putoaa. On luvannut itselleen olla hajalla ja märehtiä kuopassaan. On helpompaa vain antaa kaiken olla, lyödä kaikki läskiksi kuin yrittää. Se kun vaatisi niin paljon pinnistelyjä, raakaa yrittämistä epävarmuden vahvalla varjostuksella. Ja ennen kaikkea se vaatisi sitä pelkojen kohtaamista, pelottavaa itsensä likoon laittamista, mahdollisesti niitä inhottavia pettymyksiä ja turhautumisia, lannistumista. Kannattaako edes ottaa riski epäonnistua kun voi jo suoralta kädeltä sallia epäonnistumisen ja pysytellä siellä omassa kuopassaan. Ei tarvetta arpomiselle miten käy tai toiveikkaille ajatuksille onnistumisesta. Kiipeäminen sieltä pois on paljon vaikeampaa kuin siellä pysytteleminen, vaikka hääviä ei ole sekään.

Murehtimisen ja surullisena huolissa märehtimisen sijaan kun muistaisi potkaista itsensä liikkeelle ja tsempata tekemään edes pari juttua. Kun kierteeseen joutuneena jokainen päivä ja tekemätön työ vain syventää ahdinkoa, vastaavasti se yksi pienikin onnistuminen saattaa nostaa mielialan ihan eri leveleille ja estää jopa kierteeseen joutumisen. Usein kuitenkin on helpompaa antaa itselle ja itsesäälille periksi ja romahtaa. Kun tuntee itsensä niin huonoksi ihmiseksi ja täydelliseksi epäonnistujaksi, on aika vaikeaakin uskotella itselle pystyvänsä mihinkään. Ja vaikka romahtaminen olisi ihan syystäkin, ei se silti yleensä johda yhtään mihinkään.

Ja siinä se viisaus oikeastaan onkin. Löytää se häilyvä raja, milloin romahtaminen on suotavaa ja pieni hengähdystauko paikallaan ja milloin taas on syytä unohtaa oma huonommuus ja ottaa itseään niskasta kiinni. Ja siinä, että lähde heti yrittämään liikaa. Pieni epäonnistuminen on aivan ok ja sen johdosta ei tarvitse heittää kokonaan hanskoja tiskiin.

Minä olen (taas kerran) ottanut nyt ohjat omiin kauniin pieniin käsiini ja päättänyt antaa märehtimiselle poikittaista mailaa. Viime viikkoinen kesäflunssa vei mehut jo itsessään, mutta pieni mielenikin lähti siihen täydellä vauhdilla kyytiin mukaan. Täältä kuopasta nouseminen on lähtenyt vallan mainiosti ja tämä viikko on alkanut loistavasti. Kerroin tänä aamuna itselleni jo ehkä sadannen kerran, että mennyt on mennyttä ja tänään on uusi päivä. Ja että viime aikaiset epäonnistumiset eivät estä minulta onnistumista tänään ja ovat mennyttä, johon ei kannata jäädä vellomaan. Ja nyt työ, mieliala, koti ja vapaa-aika ovat tällä hetkellä vieläpä täydellisessä balansissa. Ja siinä pysyköön, olisipa hienoa.

xoxo Jenni

Kuvat täältä.

Tällä viikolla

  • Olen ollut ehkä maailman eniten aikaansaava! Ja se tuntuu ihan älyttömän hyvälle.
  • Olen siirtänyt toimistoni tähän asti näistä neljästä työpäivästä ainakin pariksi tunniksi ulos. Tietokoneella tehtäviä töitä on ollut ihan älyttömän paljon just sopivasti nyt.
  • Olen saanut painosta hääkutsumme käsiini. Kutkuttaa aika kivasti mahan pohjalla, asiat alkavat konkretisoitumaan.
  • Olemme kokeilleet uusia reseptejä, joista mieheni valmistama linssi-broilerikeitto on ollut ehdottomasti paras!
  • Kaivoimme vihdoinkin pyörät talviteloilta. Pyöräiltiin mm. keskuspuistoa onnellisena ristiin rastiin, aivan niin kuin juuri kesälaitumille päästetyt mullit konsanaan. Pyöräiltiin myös kalliolle viettämään syntymäpäivääni pienen piknikin merkeissä.
  • Jouduin hyvästelemään lempikenkäni kun mieheni heitti ne tunteettomasti menemään. Olin kuulemma sokeutunut niiden kuluneisuudelle ja sitä myöten rumuudelle. Onneksi sain synttärilahjaksi tilalle tuliterät kiiltävät valkoiset Niket.

  • Olen lähtenyt kolme kertaa Kehä1:llä väärään suuntaan. Milloinhan opin idän ja lännen?
  • Olen aloittanut detox-puhdistuskuurin. En sentään ruokavaliona, vaan ihan juotavana juomana lisänä arkeen. Naamari kesäkuntoon, tai ainakin jos edes joskus hääkuntoon.
  • Olen mennyt sovitulle lääkäriajalle viikkoa liian aikaisin, vaikka se oli kalenterissa aivan oikein ensi maanantaille merkittynä.
  • Olen saanut monta uutta printtiä ja korttia käsiini. Ja myös eilen illalla verkkokauppaan. Jos et ole käynyt kurkkimassa, niin käy nyt! Uudet tuotteet on saapuessaan aina yhtä jännittäviä.

  • Olen mennyt aamulla kello yhdeksäksi kampaajalle vai todetakseni, että olinkin varannut sen Timmasta vasta neljän jälkeen.
  • Olen suunnittelut vihkisormukseni ja laittanut kultasepälle tilaukseen. Okei, jo kolmas hääaiheinen asia tällä listalla. Nyt hillitsen häähulluuttani ja pidättäydyn listalla muissa asioissa.
  • Olen päässyt nauttimaan reilusti parempaa aamupalaa kuin normaali aamuna. Suorastaan taivaallista. Vallilan AW18malliston lanseerauksessa meille tarjottiin mahtava brunssi, joka oli Liemessä -blogin Jennin käsialaa. Vallilan tuleva syysmallisto  ammentaa voimansa meren kertomista tarinoista ja vesireiteistä. Inspiraatiota ovat suunnittelijat hakeneet mm. Tallinasta ja Skotlannista. Ja tätä postausta kuvittaankin kuvat tuosta kauniista aamusta eiliseltä.

Olen ollut siis aivan liian monta kertaa oikeassa paikassa väärään aikaan, ajanut kymmeniä, jos ei jo satoja kertoja ajetuista risteyksistä väärään suuntaan ja säätänyt reilusti yli yhden viikon kiintiön. Mutta silti viikkoni on ollut aivan uskomattoman hyvä, jonka kruunaa varmasti vielä parempi viikonloppu. *Tämä viikko onkin ollut oikea touhun viikko ja olen varmasti saanut aikaiseksi enemmän kuin edellisten kahden viikon aikana yhteensä. Näillä ajatuksin siis kohti perjantaita ja viikonloppua. Ihanaa viikonloppua ystävät.

xoxo Jenni

 

Vuodessa opittua

Tänään aamulla istuin bussissa kohti keskustaa. Kävin viemässä ihan henkilökohtaisesti muutaman taulun asiakkaalle ja hiukan keventämässä taakkaa harteilta terapiassa. Istuin bussissa kerrankin ilman luurin näpräystä. Olin ja ajattelin vain. Mietin taas mennyttä vuotta. Mietin myös tulevaa vuotta. Mietin miltä minusta tuntui, kun ajattelin noita menneitä ja tulevia. Mitä toivoisin (tänään) 27-vuotiaan Jennin elämään.

Parina viimeisenä syntymäpäivänä en ole toivonut oikeastaan mitään muuta kuin helpompaa tulevaa vuotta. Ja valehtelematta, tuli se mieleeni ensimmäisenä toiveena myös tulevalle vuodelle kohti 28 vuoden ikää. En halunnut kuitenkaan tyytyä enää tänä vuonna siihen. Paljon olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana oppinut ja paljon myös ihania asioita on tapahtunut. Ylös päin on tultu.

Lähtökohdat tulevalle vuodella ei ehkä ollut parhaimmat mahdolliset viime vuoden syntymäpäivänä. Vietin sen ja pari kuukautta lisää kesästä sairaalassa. Kesä jäi ehkä hieman välistä. Siitä lähtökohdasta jos lähdetään, voisi ajatella vuoden olleen aika nousujohteinen.

  • Muutimme Helsinkiin ja kotiuduimme hetkessä, perustavaa laatua ehkä isoin muutos arkeemmme.
  • Maailman ihanin ja huomaavaisin mies pyysi minua vaimokseen. Saatoin sanoa kyllä.
  • Perustin yritykseni ja se on vieläkin pystyssä!
  • Pidin ensimmäisen oman näyttelyn ja olin osana 100-vuotiaan itsenäisen Suomen virallista juhlaohjelmaa.
  • Onnistuin luomaan (pienellä avustuksella) kivat verkkosivut, verkkokaupan ja monta uutta mallistoa.

Aikamoisia muutoksia siis. Mutta hyviä muutoksia. Yllä mainittujen lisäksi olen saanut kuluneen vuoden aikana tutustua moneen uuteen ihmiseen, jonka oikeastaan Helsingissä asuminen ja (paljolti myös blogi) on mahdollistanut. Olen motivoitunut urheilusta ja saanut pidettyä säännöllistä sali- ja juoksurytmiä yllä jo yli puoli vuotta. Olen oppinut myös ottamaan yleisesti rennommin ja stressaamaan vähemmän. Ehkä isoin muutos on kuitenkin se, että olen oppinut hieman paremmin elämään itseni kanssa.

Tuleva vuosi 27-vuotiaalle Jennille on oikeastaan aika tuntematon. Pitkästä aikaa olen vähän luottavaisempi, mutta samalla en tiedä yhtään mitä odottaa. Tuleva vuosi tulee varmasti näyttämään suunnan yrityksen, mieleni ja yleisesti elämän laadun kehittymiselle. Olen todella toivekas, mutta samalla jalat maassa tulevan vuoden suhteen. Mutta mikä parasta, yhdestä asiasta voin olla ainakin varma. Tulevan vuoden aikana minusta tulee vaimo ja saan kasvaa vuoden vanhemmaksi rinnallani upein ihminen, ketä tiedän.