• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.
POP UP -MYYMÄLÄ KOKO KESÄN TÖÖLÖSSÄ, HELSINGISSÄ. ESILLÄ KOKO MALLISTO. OSOITE: HIETANIEMENKATU 10. LUE TÄÄLTÄ LISÄÄ.

Olisinpa tiennyt

…Että itsensä kovettaminen ja muurin ympärille rakentaminen ei pelasta ongelmilta, ainoastaan vain pitkittää ongelmien ja epäkohtien ymmärtämistä, käsittelemistä ja yli pääsemistä.

…Että ne poikien osastolla myydyt sämpylän malliset skeittikengät olivat oikeasti pojille tarkoitettu. Ne kolme numeroa liian isot Etniekset eivät ole voineet oikeasti näyttää minusta hyvälle.

…Ettei mikään ympäröivä tekijä, yhteisö tai ystäväpiiri voi määritellä minua. Minulla on täysi oikeus omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin, jotka ovat sellaisenaan aivan yhtä hyviä.

…Että minun ei tarvitse todistella riittäväni tai yrittää tulla huomatuksi olemalla aina kiltti. Että menestykset ja saavutukset eivät tee minusta rakastettavampaa kuin olen jo.

…Että ruotsin tunnilla olisi voinut tehdä muutakin kuin piirtää ystävän käteen hänen pitsipaitansa kuvioita.

…Että joskus on ihan hyvä laittaa välillä vastaankin. Vaikka huutaa tai karjua. Olisinpa osannut olla joskus edes vihainen. Näyttää pettymykset ja huonot tunteet, enkä vain padonnut kaikkea sisääni. Olisinpa ymmärtänyt että rakennan elämääni itseäni varten, enkä muita.

…Että äiti oli aivan oikeassa siinä, että matalat farkut ja lyhyt paita näyttää ihan kauhealle. Tai ymmärtänyt sen vähintäänkin edes silloin kun jokaisella pienelläkin kyykähdyksellä sai miettiä ja pelätä vilkkuuko se kuuluisa rekkamiehen viiva.

…Että psyykkiseen epävakauteen kannattaa ajoissa hakea apua, eikä mielen herkkyminen tee minusta hullua, kelpaamatonta. Tai muiden sinua hulluna pitämisellä ei ole väliä. Olisinpa tiennyt, että sisältä paranemiseen tarvitaan ennen kaikkea hyväksyminen itseltä.

…Että minulla on näin valtavan paljon kätkettyjä voimavaroja ja sitkeyttä, jotka kyllä auttavat jaksamaan ja eteen päin. Olisinpa luottanut enemmän siihen, että kyllä minä selviän.

…Ettei holtiton itseruskettavan käyttö ole kaunista. Ja että ne kädetkin kannattaisi rasvan levityksen jälkeen pestä oikeasti kunnolla.

…Että elämää ei kannata ottaa niin tosissaan ja suorittamisen kannalta.

…Että irc-gallerin nickki olisi kannattanut ehkä miettiä tarkemmin. Ne nimittäin saattavat jäädä elämään ja siitä lempinimestä ei pääsekään enää eroon.

…Että herkkyyteni ei suinkaan ole heikkouteni  vaan pystyn ammentamaan siitä paljon elämääni. Ja että herkkyys ei ole suinkaan hävettävää, vaan aikamoinen voima oikein käytettynä.

…Että hiuksia ei kannata leikata itse. Ainakaan sellaista hyvin kerroksittain leikattua polkkatukkaa.

…Ja että se polkkatukka yhdistettynä vähän liian isoihin jakkuihin (erityisesti siihen samettiseen mustaan) tekee 15-vuotiaasta ainakin 35-vuotiaan näköisen.

…Että minun ei kannata käyttää kesätyörahojani skootteriin, jonka ostin vain ajaakseni sen muutama kuukausi myöhemmin koulumme siivojan auton kylkeen.

…Että olen oikeasti oikeinkin sopivan kokoinen ja painoinen. Olisinpa tiennyt, että minun ei olisi tarvinnut käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen miltä näytän ja kuinka väärältä mielestäni näytin. Olisinpa tiennyt, että kaunein asia ihmisessä löytyy ulkokuoren sisäpuolelta ja antanut sisimmän loistaa.

Tällä tekstillä otan myös minä mattimyöhäisenä osaa #olisinpatiennyt-haasteeseen, joka lähti tästä Helsingin Sanomien jutusta, jossa Maaret Kallio kysyi viideltä suomalaiselta julkkikselta, mitä sanoisi nuorelle itselleen nyt.

Ajatusleikki otti minusta kyllä vallan. Minulla olisi niin paljon tuolle nuorelle Jennille sanottavana ja kerrottavana. Sille hauraalle, repalaiselle teinille, joka ei koskaan edes elänyt mitenkään erityisen hurjia ja kapinallisia teinivuosia. Kun kirjoitin tuota yllä olevaa listaa, minulla välillä nauratti, välillä itketti.

Pysähdyin myös jokaisen kohdalla miettimään, että entä jos lause olisikin alkanut . Ja aika monen asian kohdalla huomasin, että kuitenkin moni “huonompi” asia on vahvistanut minua valtavasti ja kasvattanut valtavasti ihmisenä. Uskoisin, että jos noita asioita ei olisi tapahtunut, en olisi kasvannut lähellekään tällaiseksi versioksi itsestäni.

xoxo Jenni

#EIMINULTAPOIS 2

Tiistaimoikat. <3 #Eiminultapois -kampanja jatkuu ilmiantamalla näitä upeita kotimaisia tekijöitä. Lista pursuilee mitä taitavimmista yrittäjistä, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Ja niin kuin jo aikaisemmin sanoinkin, että jos joku tekijöistä inspiroi tai ihastutte tuotteisiin, niin kertokaa se ihmeessä myös yrittäjälle. Pienikin kehu antaa niin paljon, eikä niitä kannata pihistellä. Koska sehän ei ole meiltä pois;)

Ja tässä oikeastaan tulikin kaikki yritykset mitä minulle ilmiannettiin. Kampanja on saanut aivan ihanaa palautetta ja siihen on lähtenyt tosi moni ihanasti mukaan. Saattaapi olla, että jatkojalostan tätä ideaa ja jatkan vielä tämän parissa.

xoxo Jenni

Viikko 24 puhelinkuvina

Viime viikko vierähti aivan hetkessä käsittämättömän kauniissa maisemissa Pohjois-Pohjanmaalla. Niin kuin kerroinkin, teimme alkuviikon töitä mökkimaisemissa ja loppuviikon saimme nauttia ja rentoutua lasten ja mieheni kanssa. Saimme lisävahvistusta mieheni lasten lisäksi siskoni. Katras kertaantui vielä seitsemällä lapsella lisää, kun vietimme perjantaina mökillä pohjoisessa asuvien ystäväpariskuntien kanssa illan. Voi sitä onnen ja riemun määrää!

Kuvat 1-8 kertokoon siis puolestaan tässä tapauksessa. Mitäs sitä mökkielämältä muuta kuin ulkoilua, saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja lasten riemua.

Kuva 9 Reissun viimeisenä päivänä luonto tarjoili meille ikävän yllätyksen. Löysimme nuoremman pojan korvasta punkin, jota ei myöskään saatu poistettua kokonaisena. Kotimatkan varrella yksi pysähdys tehtiinkin sitten päivystykseen. Kehoitankin teitä tsekkailemaan lapset aina ulkoilun jälkeen kuvan kaltaisten lurjusten varalta!

Kuva 10 Viime viikko sisälsi myös aivan liian monta puuduttavaa kilometriä autossa. Meno- ja paluumatkojen lisäksi reissumme sisälsi satoja kilometrejä ristiin rastiin Pohjanmaata ja huoltoasemien pohjaan palanut kahvista tuli suurin ystävämme. Tosin minä olen jo tovin kantanut “Suomen surkein vänkärin” -titteliä, joten kunnia kilometreistä kuuluu miehelleni. Ja tuo titteli on peräisin minun uskomattomasta lahjakkuudesta nukahtaa (jopa nopeammin kuin lapset) heti kun auto vain hörähtää käyntiin. Olen siis todella surkea matkakumppani.

Kuvat 1 – 6 Häähumua. Pohjoisen reissu sisälsi myös ihanan ystäväni superkauniit häät. Päivä, morsian, tunnelma ja ihmiset olivat niin kauniita, tajuntani pystyi ehkä juuri ja juuri sen edes käsittelemään. Onnen ja välittämisen tunteet olivat käsin kosketeltavissa ja enpä voinut olla virittäytymättä jo pieneen häämoodiin omien häideni osalta. Tästä kesästä tekee poikkeuksellisen se, että kuvassa näkyvästä ystäväporukasta kolme naista sanoo tahdon.  Jo yli kymmenen vuotta yhdessä pysynyt kymmenen naisen joukosta päätyi kolme menemään naimisiin juuri tänä kesänä. Ja minulla on kunnia olla seuraavana! Kääk, aika jännittävää!

xoxo Jenni

MADE IN FEARLESS

Olohuoneemme sai pientä piristystä uuden hyllyn muodossa. Kokoelma vain kasvaa, niin hyllyjen kun kasvien osalta. Missä menee se raja, milloin on ns. lähtenyt lapasesta?

Tuo LukLabelin musta Kajo hylly* sopii nahkapidikkeineen niin ihanasti Menun hyllyn ja kynttelikön kaveriksi. Tykkään hirmuisesti, että ruokailutila ja olohuone on ikään kuin samaa tilaa ja hyllyt on yksi yhdistävä tekijä.

Olin jo myymässä tuota pitkään palvellutta diy-tarjoiluvaunua, mutta jotenkin koin pienen uudelleen rakastumisen. Ja niin se sitten sai lisää elinaikaa meidän kodissa. Tykkään myös kovasti siitä, että tarjoiluvaunu tavallaan rikkoo linjoja, eikä sisustus ole vain seinän vierustalla. Nyt tuossa on ihanan raikas ja vehreä kokonaisuus mielenkiintoisilla hylly-yhdistelmillä ja kasveilla.

xoxo Jenni

Ps. Jos mielesi tekee samanlaista hyllyä, kannattaa käydä kurkkimassa minun instatilillä (@2xilo) oleva arvonta. Siellä nimittäin voittaja pääsee sitten valitsemaan Kajon hyllystä mieluisammassa koossa ja värissä itselleen.

*Tuote saatu.